Uutishuone


Wednesday, 07 March 2018
FSC ylläpitää luonnon kannalta tärkeää kulotusta

Kulotus on näyttävä tapahtuma, jota harvoin enää nykyisin pääsee todistamaan (© Henrik Lindberg)© Henrik Lindberg


Ensin vähenivät luonnolliset metsäpalot, sitten kulotukset. Siksi moni metsälaji on harvinaistunut ja muuttunut uhanalaiseksi. FSC-sertifiointi on viime vuosina tuonut lisää kulotusta ja sen kautta monimuotoisuutta Suomen metsiin.

Tutkijayliopettaja ja kulotusta tutkinut lisensiaattityössään tutkinut Henrik Lindberg Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK:sta harmittelee suomalaismetsien vähentynyttä kulotusta.

“1950–60-luvuilla kulotettiin kymmeniä tuhansia hehtaareja. Nyt tuli on lähes kokonaan hävinnyt metsistämme”, Lindberg kertoo.“Sen vuoksi ovat hävinneet myös tulen aikaansaamat elinympäristöt, joilla on ollut suuri vaikutus metsän lajistoon. Moni metsäpalolaji on harvinaistunut merkittävästi.”

Kadoksissa kissankäpälät ja kaskilatikat

Toistuvat metsäpalot saavat aikaan paahderinteitä ja karuja metsäisiä luontotyyppejä. Näitä alueita ei ole enää kovin paljon. Se näkyy esimerkiksi kissankäpälien, kangasajuruohon ja kangasvuokon sekä niitä ravintokasvinaan käyttävien pikkuperhosten, kuten koisien, kääriäisten ja sulkasten määrien vähenemisessä.

Myös erilaiset kovakuoriaiset ja latikat ovat tyypillisiä palaneiden metsäalueiden lajistoa. Sen kertovat nimetkin, kuten kaski-, tuhka-, savu- ja nokilatikka ja kulokauniainen.

“Meiltä puuttuu mielekäs ja toimiva tukijärjestelmä kulotukseen. Rahat ovat vähentyneet, ja niitä on suunnattu toisaalle.”


Myös Kemera-tuen eli yksityisten metsänhoitajien metsänhoidoon tarkoitetun tuen uudistus on vaikuttanut. Kemera ei nykyisellään sovellu kulotuksen toteutukseen.

“Lisäksi Metsähallituksen Metsätalous on luopunut kulotuksesta. Se johtunee kustannussyistä, onhan kulotus työvoimavaltainen ja hankalaksi koettu työmuoto. Lisäksi turvallisuusajattelu korostuu nykyisin, eikä kulotus tunnu sopivan nykyiseen asenneilmastoon.”

Lindbergin mukaan pienmetsänomistajat kuitenkin suhtautuvat kulotukseen yleensä varsin positiivisesti.

“Etenkin vanhemmat ihmiset olisivat motivoituneita kulotukseen, koska ovat itse kasvaneet siihen ja näkevät sen hyvänä metsänhoidollisena keinoja.”

FSC vaatii kulotusta isoilta metsänomistajilta

FSC vaatii isoilta, yli 10 000 hehtaarin metsänomistajilta, kulotusta. Kulotetun alan on oltava vähintään kolme prosenttia soveltuvien kohteiden uudishakkuupinta-alasta viiden vuoden kaudella.

“FSC:n vaatimus on viime aikoina ollut ainoa kulotukseen liittyvä toimi, joka on konkreettisesti tuonut lisää kulotuksia Suomessa. Valitettavasti FSC:n vaikutus on kuitenkin ollut niin pieni, ettei se ole riittänyt kompensoimaan kulotuksen yleistä vähenemistä”, Lindberg toteaa.

“Ruotsissahan FSC:n kulotusvelvoite on viisi prosenttia eli vähän suurempi. Toisaalta FSC on ohjannut siellä kulottamaan enemmän täyspuisia ryhmiä. Jos poltot suuntautuvat ainoastaan hyvin pieniin puustoisiin ryhmiin, niin se ei ole tavoiteltavaa. Isompien puustoisten alueiden polttaminen on luonnonhoidollisesti hyvinkin mielekästä”, Lindberg miettii.

“Yksi pohdinnan kohde on myös se, onko 10 000 hehtaarin raja metsänomistaja kulotukselle oikea. Pienmetsänomistajan on toki vaikea toteuttaa kulotusta”, Lindberg miettii.

Suomen FSC-standardi ja kulotus

 (© Henrik Lindberg)© Henrik Lindberg

  • Yli 10 000 hehtaarin metsänomistajan on ylläpidettävä metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjä kulotuksilla ja poltoilla.
  • Vuosittain tehtyjen kulotusten pinta-ala on vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella.
  • Tavoitteena on tuottaa kulotettavalle alalle keskimäärin vähintään 20 palon vioittamaa runkoa (Etelä-Suomessa rinnankorkeusläpimitta >20 cm, Pohjois-Suomessa rinnankorkeusläpimitta >10 cm) hehtaarille.
  • Kulotuspinta-alaan luetaan sertifioidulla alueella sijaitsevien uudistusalojen, säästöpuuryhmien ja paahderinteiden kulotukset.
  • Jos metsiköitä (> 0,2 ha) poltetaan koko puustoineen, niiden pinta-ala voidaan laskea pinta-alatavoitteeseen 5-kertaisena, lukuun ottamatta indikaattoriin 6.4.1 sisältämiä kohteita. Tämä koskee myös runsaspuustoisia luontaisia paloalueita, mikäli puita ei korjata pois.

Lisätietoja:

Tutkijayliopettaja
Henrik Lindberg, HAMK
050-574 5382
henrik.lindberg@hamk.fi

Metsäasiantuntija
Eveliina Varis, FSC Suomi
044 2358720
eveliina.varis@fi.fsc.fi


© Forest Stewardship Council® · FSC® F000211