Tapahtumat


Monday, 06 February 2017
Saamelaisten 100. kansallispäivä: FSC edistää saamelaiskulttuurin ja -oikeuksien säilymistä

Lapin metsä (© Jan Saijets)© Jan Saijets

Tänä vuonna 100-vuotismerkkipäivää viettää Suomen valtion ohella myös saamelaiset.
6.2.1917 saamelaiset aloittivat valtion rajat ylittävän yhteistyön, ensimmäisessä pohjoismaisessa kokouksessa, minkä johdosta tänä päivänä vietetään saamelaisten kansallispäivää.


Saamelaiset ovat EU:n ainoa YK:n tunnustama alkuperäiskansa, jotka jakautuvat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueelle. Saamenmaa ulottuu siis Keski-Norjasta ja -Ruotsista, ja aina pohjoisimmasta Suomesta Kuolan niemimaalle, mutta nykyisin suuri osa saamelaisista asuu myös alueen ulkopuolella. Suomessa saamelaiset jaetaan kieliperusteisesti pohjoissaamenkielisiin saamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin.

Saamelaisten, kuten muidenkin alkuperäiskansojen oikeudet ovat olleet kautta historian polttava puheenaihe. Alkuperäiskansojen oikeuksien, kulttuurin ja kielen säilymiseksi on solmittu kansainvälinen, itsenäisten maiden alkuperäiskansoja koskeva ILO 169 –sopimus. Suomen osalta sopimus on kuitenkin jäänyt ratifioimatta. Sopimuksen ohella saamelaisia on viime vuosina puhuttanut parin vuoden takainen metsähallituslain uudistus, jossa kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset poistettiin listalta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen metsähallituslainsäädäntö ei edellytä erityistoimenpiteitä saamelaiskulttuurin, elinkeinon ja ympäristön suojelemiseksi. Elinkeinojen, kulttuurin ja ympäristön vaatimusten yhteensovittamiseen pyritään eri osapuolten välillä käytävillä neuvotteluilla.

Saamelaisalueiden kulttuuriin ja elinkeinoelämään kuuluu vahvasti poronhoito ja porotalous. Poronhoito taas perustuu pitkälti vapaaseen laidunnukseen, joka on riippuvaista luonnontilaisista metsistä. Poronhoidon ja metsätalouden yhteensovittaminen luovat haasteita, joita tämänhetkinen lainsäädäntö ei itsessään ole pystynyt ratkaisemaan. Käytännön sovellukset ovatkin toimijoiden välisten neuvottelujen varassa.

 (© Carl-Johan Utsi/carljohanutsi.com.)© Carl-Johan Utsi/carljohanutsi.com.

FSC- sertifiointijärjestelmä edistää Saamelaisten oikeuksia

FSC-sertifiointijärjestelmä tarjoaa selkeät raamit alkuperäiskansojen metsänhoitoon liittyvien oikeuksien varmistamiseen. FSC periaatteena on osallistaa saamelaiset poronhoitajat mukaan metsänhoitosuunnitelmiin ja päätöksentekoon. Periaatteena on, että saamelaisalueen metsätalouden tulee ylläpitää metsätyöntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia.

Jan Saijets, Porosaamelaiset ry:stä uskoo FSC:n tuomiin hyötyihin saamelaisalueilla.

”FSC:stä olisi paljon hyötyä saamelaisalueilla, mikäli yhä useammat tahot saataisiin mukaan sertifiointiin. Tällä hetkellä saamelaisalueiden metsistä suuri osa on valtion metsiä, joilla ei vielä ole FSC-sertifikaattia. FSC sertifiointi, olisi hyvä ratkaisu Pohjois-Suomen metsähallituksen omistamissa metsissä.”

Saijets kuuluu itse FSC:n jäsenistöön, missä hän ajaa porosaamelaisten oikeuksia sosiaalikamarissa. Hän näkee luonnontilaisten metsien hakkuut uhkana poronhoidolle ja toivoo että poronhoidolle tarjottaisiin laidunrauha saamelaisalueilla. FSC-sertifiointi kuitenkin herättelee hänessä toivoa metsänhoidon ja poronhoidon yhteen sovittamiseksi.

”FSC merkitsee minulle selkeätä parannusta metsälaitumien huomioimisessa Saamen alueella, sillä FSC:n standardit velvoittavat metsänomistajia huomioimaan myös poronhoitajien näkemykset metsäsuunnitelmissa ja -toimenpiteissä.”

FSC-sertifiointijärjestelmä edellyttää, että saamelaiset kontrolloivat metsänhoitotoimenpiteitä maillaan, elleivät yhteisöt ole vapaaehtoisesti ja tietoisesti luovuttaneet valtaansa muille. Esimerkiksi valtion omistamien metsien metsäsuunnitelma ei saa aiheuttaa haittaa poronhoidolle tai heikentää tärkeitä laidunalueita. Valtion metsien hoitajan tulee tehdä saamelaisten kotiseutualueella paliskuntakohtaiset metsienkäsittelysuunnitelmat, joihin merkitään paliskuntien ja tokkakuntien antamien tietojen perusteella poronhoidon kannalta tärkeimmät laidunalueet sekä oleelliset reitit ja rakenteet. Tämän turvaamiseksi valtion metsien hoitaja ja paliskunta tekevät kirjallisen sopimuksen. Sopimus edellyttää sitä, että päätös on hyväksytty paliskunnan enemmistöllä siten, että pienempien tokkakuntienkin mielipide otetaan huomioon. Myös saamelaisille kulttuurisesti, uskonnollisesti, taloudellisesti tai ekologisesti tärkeät paikat määritellään yhdessä saamelaisten kanssa metsänhoitosuunnitelmaa laadittaessa. Metsätalouden harjoittajat ottavat huomioon ja suojelevat nämä paikat ja korvaavat poromiehille mahdolliset metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvat kulut.

Lähteet:
http://www.ssn.fi/info/tietoa-saamelaisista/
http://www.maailmankoulu.fi/node/421
http://www.citysamit.net/ukk.html


© Forest Stewardship Council® · FSC® F000211