Säästöpuut dfhskfblsbfslf
Säästöpuut ovat eläviä puita, joita ei kaadeta harvennus- tai uudistushakkuilla. Säästöpuut säästetään pysyvästi ja niiden on tarkoitus järeytyä, kuolla ja lahota ja näin ollen tarjota elinympäristöjä eri metsälajeille. Säästöpuilla on tärkeä rooli metsän monimuotoisuuden turvaamisessa, mutta niillä on myös maisemallista merkitystä. Säästöpuut voidaankin jättää säästöpuuryhmiin tai ne voidaan keskittää maisemallisesti pienialaisesti tai antamaan suojaa vaihettumisvyöhykkeelle esimerkiksi metsän ja pellon rajalle.
Standardin vaatimukset
Uudistushakkuissa säästöpuiksi jätetään vähintään 10 kpl/ha puita, joiden minimirinnankorkeusläpimitta on Etelä-Suomessa 20 cm ja Pohjois-Suomessa 15 cm. Lisäksi jätetään säästöpuiksi vähintään 10 kpl/ha puita, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 cm. Jälkimmäisiä ei tarvitse jättää, mikäli vähintään 5 kpl/ha säästöpuista on Etelä-Suomessa läpimitaltaan vähintään 30 cm ja Pohjois-Suomessa 25 cm.
Eri-ikäiskasvatukseen tähtäävien hakkuiden yhteydessä pysyvät säästöpuut tulee erikseen määritellä.
Kaikissa metsätaloustoimissa tulee säästää monimuotoisuuden kannalta arvokkaiksi määritellyt elävät puut:
- rauhoitetut puulajit
- yksittäiset tai pienissä ryhmissä olevat järeät puut (mänty, kuusi ja koivu läpimitaltaan yli 60 cm, muut yli 40 cm)
- puumaiset ja pylväsmäiset katajat
- järeät, läpimitaltaan yli 40 cm haavat
- kolopuut
- petolintujen pesäpuut
- palokoroiset männyt
Uudistushakkuissa ja varttuneiden metsien hakkuissa säästetään lisäksi hemiboreaalisella vyöhykkeellä läpimitaltaan yli 20 cm ja muualla yli 10 cm tammet sekä muut yli 10 cm jalot lehtipuut, raidat ja muut puumaiset pajut, tuomet, pihlajat ja tervalepät.
Säästöpuustoon tulee sisältyä käsiteltävän alueen pääpuulajia. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita voidaan laskea säästöpuustoon, kunhan ne täyttävät säästöpuiden läpimittavaatimukset.
Osasta säästöpuita (enintään 5 kpl/ha) voidaan tehdä tekopökkelöitä, jos ne eivät ole monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita. Katkaistu rungon osa jätetään maastoon, jos tekopökkelö lasketaan säästöpuustoon.
Monimuotoisuuden kannalta arvokkaat puut säästetään kaikissa metsänhoidon vaiheissa. Taimikonhoidossa ja nuoren metsän hoidossa arvokkaita eläviä puita säästetään vähintään 20 kpl/ha tai kaikki, mikäli niitä esiintyy vähemmän. Harvennushakkuissa huolehditaan, että hakkuun jälkeenkin kohteella on säästöpuuvaatimuksen läpimittarajat täyttäviä puita.
Säästöpuita ei korjata myöhemmissäkään vaiheissa, vaan niiden on tarkoitus tuottaa tulevaisuudessa järeää lahopuuta.