Metsänparannuksen toimenpiteet
Metsänparannuksen toimenpiteille on metsänhoidon FSC-standardissa asetettu vaatimuksia, joiden tavoitteena on ehkäistä toimenpiteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Vaatimukset koskevat esimerkiksi maanmuokkausta, metsänuudistamista, lannoitteita, torjunta-aineita ja ojitusta.
Maanmuokkaus
Merkitys metsänhoidossa
Standardin vaatimukset
Maanmuokkauksen avulla pyritään parantamaan taimien kasvua ja hengissä säilymistä, tai siementen itämistä metsänuudistamisen ensimmäisinä vuosina. Maanmuokkausta suunnitellessa on otettava huomioon kohteen erityispiirteet ja valittava kullekin kohteelle sopivin maanmuokkausmenetelmä. Liian voimakkaana toteutettu maanmuokkaus tuhoaa aluskasvillisuutta, eivätkä sen hyödyt taimien kasvamiselle ole sen paremmat kuin kohteelle valitun, mahdollisimman kevyesti toteutetun maanmuokkausmenetelmän.
Maanmuokkaus tapahtuu kohteelle soveltuvalla menetelmällä.
Käytettäessä maanmuokkausmenetelmänä aurausta tai äestystä, muokkausjäljen syvyys yksittäisellä metsikkökuviolla saa ylittää 25 cm korkeintaan 10 %:lla muokkausjäljen pituudesta.
Poronhoitoalueella vältetään maanmuokkausta talvilaidunalueiden kuivien kankaiden ja karukkokankaiden jäkäläalueilla.
Saamelaisten kotiseutualueella käytetään maanmuokkausta jäkäläkankailla (kuivat ja kuivahkot kankaat) vain metsälain uudistamisvelvoitteen niin vaatiessa. Karukkokankaiden metsät uudistetaan aina ilman maanmuokkausta.
Metsänuudistus
Merkitys metsänhoidossa
Standardin vaatimukset
Metsänuudistuksessa tulisi valita kasvupaikkatyypille soveltuvin kasvatettava pääpuulaji. Puulajien tulisi aina olla Suomessa luontaisesti esiintyviä lajeja, jotta vieraslajit eivät leviä luontoon ja syrjäytä kotoperäisiä lajejamme. Myös GMO- eli geenimuunnelluissa taimissa tai siemenissä riskinä on niiden hallitsematon luontoon leviäminen ja kotoperäisten lajien syrjäyttäminen. Tämä voi aiheuttaa odottamattomia vaikutuksia metsäluontoomme, ja siksi niiden käyttö ei ole sallittua.
Metsän uudistamisesta on huolehdittava metsälain määräämällä tavalla. Lisäksi uudistamisessa on käytettävä kasvupaikalle sopivia paikallisia puulajeja. Luontaisesti syntyneitä taimia on suosittava aina, kun se on metsänhoidollisesti ja taloudellisesti perusteltua. Geneettisesti muunneltuja organismeja ei saa käyttää.
Vierasperäisiä puulajeja voi käyttää vain selkeästi ja vakuuttavasti perustellusta syystä sekä ainoastaan rajatun suuruisella pinta-alalla. Vierasperäisiä puulajeja käytetään vain, jos tiedetään käytännön kokemuksen tai tieteellisen tiedon pohjalta niiden leviämisen olevan hallittavissa ja jos käytössä on tehokkaita keinoja estää lajien leviäminen. Istutusalueen ulkopuolelle levinneet vierasperäisen puulajin taimet on poistettava, jos vierasperäinen puulaji leviää merkittävästi. Vieraslajien aiheuttaman riskin hallinnasta huolehditaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Lannoitus
Merkitys metsänhoidossa
Standardin vaatimukset
Lannoituksen tavoitteena on lisätä metsän kasvua ja parantaa puuston elinvoimaisuutta. Lannoituksella joko parannetaan entisestään puuston kasvuolosuhteita tai korjataan olemassa olevaa ravinne-epätasapainoa. Metsälannoituksen riskinä on ravinteiden valuminen vesistöihin ja siksi lannoitus on tehtävä suunnitellusti ja harkiten.
Lannoitteita käytetään noudattaen hyvän metsänhoidon suosituksia. Sallittuja terveyslannoituskohteita ovat kohteet, joilla puusto kärsii osoitetusti ravinne-epätasapainosta. Suometsämaiden tuhkalannoitus on sallittua lannoitteella, joka ei sisällä lisättyä typpeä. Sallittuja kivennäismaiden kasvatuslannoituskohteita ovat tuoreet ja kuivahkot kankaat.
M- ja L-kokoisilla metsänomistajilla kasvatuslannoituskohteet voivat pitkällä aikavälillä kattaa korkeintaan 30 % metsäalasta. XS- ja S-kokoisilla metsänomistajilla kasvatuslannoituskohteet voivat pitkällä aikavälillä kattaa korkeintaan 50 % metsäalasta.
Lannoituskohteet määritellään siten, että kohteissa on saavutettavissa merkittävä taloudellinen hyöty ilman ympäristöriskiä. Lannoitteiden käyttö dokumentoidaan (laatu, määrä, alue, vuosi). Lannoituksen haitallisia ympäristövaikutuksia ehkäistään ja jos haittoja ilmenee, niitä lievennetään tai korjataan.
Lannoituksen vesistövaikutukset minimoidaan jättämällä lannoitetun alueen ja vesistöjen väliin leveydeltään vähintään seuraavan levyiset lannoittamattomat suojavyöhykkeet:
1) vesistöt (meri, järvi, joki tai lampi): lentolevitys 50 m; maakonelevitys 30 m
2) purot ja tiedossa olevat lähteet: 20 m
3) ojat: 5 m. Ei koske lannoittamista tuhkalannoitteella, joka ei sisällä lisättyä typpeä. Ei koske ojia, joilla ei ole suoraa vesistöyhteyttä tai yhteyttä vesistöön muun ojaverkon kautta.
Lannoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa huolehditaan siitä, ettei lannoituksella rehevöitetä metsätalouden ulkopuolelle jätettäviä kohteita. Tarvittaessa metsätalouden ulkopuolelle jätettävän kohteen ympärille jätetään lannoittamaton suojavyöhyke.
Torjunta-aineet
Merkitys metsänhoidossa
Standardin vaatimukset
Suomessa torjunta aineita käytetään lähinnä harvennus- ja päätehakkuilla sekä taimitarhoilla. Harvennus- ja päätehakkuulla kannot käsitellään normaalisti biologisesti hajoavilla torjunta-aineilla, kuten urealla tai harmaaorvakalla juurikäävän ehkäisemiseksi. Havupuiden taimet ovat alttiita tukkimiehentäin aiheuttamille tuhoille ja siksi ne käsitellään yleensä torjunta-aineella jo taimitarhoilla. Kemiallisten torjunta-aineiden käytössä on omat riskinsä esimerkiksi silloin, kun ne leviävät ympäristöön tai vesistöihin, ja siksi niiden käytössä on noudatettava suunnitelmallisuutta ja huolellisuutta.
Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä vältetään tai se minimoidaan ja ensisijaisesti käytetään muita torjuntamenetelmiä. Juurikäävän torjunnassa käytetään vain biologisesti hajoavia torjunta-aineita (urea ja harmaaorvakkaliuos).
FSC:n torjunta-ainekäytäntöjen kieltämiä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä tai säilytetä alueella, ellei FSC ole myöntänyt tähän poikkeuslupaa.
Torjunta-aineiden käyttö dokumentoidaan (kauppanimi, käytetty määrä, käyttöajankohta, käyttöalue ja pinta-ala sekä käytön syy).
Jos kemiallisia torjunta-aineita käytetään, niitä käytetään mahdollisimman vähän ja siten, että ympäristölle aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa. Kemiallisten torjunta-aineiden käytöllä ei aiheuteta vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Haittoja lievennetään tai korjataan siellä, missä niitä tapahtuu.
Kun torjunta-aineita käytetään:
1) valittu torjunta-aine, levitysmenetelmä, ajoitus ja käyttötapa aiheuttavat mahdollisimman pienen riskin ihmisille ja muille kuin kohdelajeille, ja
2) puolueettomat todisteet osoittavat, että torjunta-aine on ainoa tehokas, käytännöllinen ja kustannustehokas keino tuholaisten torjuntaan.
Ojitus
Merkitys metsänhoidossa
Standardin vaatimukset
Ojituksessa ja kunnostusojituksessa suurin riski on kiintoaineen huuhtoutuminen vesistöihin, mikäli ojituksen yhteydessä ei ole suunniteltu vesistönsuojelun toimenpiteitä. Ravinnehuuhtoutumien takia kunnostusojitus on tehtävä harkiten ja toteutettaessa on otettava huomioon lasketusaltaat ja muut varotoimenpiteet.
Maanpintaa rikottaessa etenkin turvemailla maaperästä vapautuu siihen sitoutunutta hiilidioksidia ilmakehään, ja siksi kunnostusojitus kannattaa tehdä vain, jos sen tuomat hyödyt puuston kasvulle ovat haittoja suuremmat. Turvemailla ja varsinkin vesistöjen läheisyydessä metsänomistaja voi harkita jatkuvaa kasvatusta, jossa ainapeitteinen puusto säätelee alueen vesitaloutta ja näin ollen vähentää kunnostusojituksen tarvetta ja metsänhoidon kustannuksia.
Turvemailla ei tehdä uudisojitusta olemassa olevan ojaverkon rajaaman alueen ulkopuolella eikä muita vesitalouden järjestelytoimenpiteitä, ellei metsälaki sitä metsän uudistamisen yhteydessä edellytä. Ojitettua aluetta ei saa laajentaa. Kunnostusojitukset perustuvat kunnostusojitussuunnitelmaan, joka sisältää tiedot vesiensuojeluratkaisuista. Kunnostusojituksien yhteydessä estetään valumavesien ohjautuminen suoraan vesistöön tai pienveteen.
Missä toteutetut toimenpiteet eivät turvaa vesistöjen ja pienvesien veden määrää tai laatua, tai ne ovat heikentyneet aikaisempien toimien vuoksi, ennallistamis- tai muita lieventäviä toimia toteutetaan muiden metsätaloustoimien yhteydessä.