Neljännes Suomen metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta. Monen eliölajin uhanalaisuuden syy on lahopuun vähäinen määrä talousmetsissä. Lahopuuta tulisi muodostua metsissä jatkuvasti, koska lahoava puu muodostaa eliöille vain tilapäisen elinympäristön jatkuvan lahoamisensa takia. Lahopuun säästäminen talousmetsässä on myös taloudellisesti kannattavaa, koska sen taloudellinen arvo on vähäinen ja lämpöarvo poltettaessa huonompi kuin terveellä puulla.
Toisin kuin monesti luullaan, kuolleet puut eivät muodosta terveysriskiä metsille. Sen sijaan vahingoittuneet tuoretta nilaa sisältävät puut voivat aiheuttaa riskin kaarnakuoriaisten lisääntymiselle.
Kaikki rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm kuolleet puut säästetään aina, kun niitä löytyy alueelta. Vaatimuksen soveltamisessa otetaan huomioon metsätuholain vaatimukset. Mikäli kohteella syntyy tuoretta lahopuuta yli 20 m3/ha, ylimenevän osan saa poistaa. Metsätaloustoimet suunnitellaan siten, että vauriot jäävällä lahopuustolle olisivat mahdollisimman vähäisiä. Kuolleita puita voi kaataa tai katkoa, mikäli ne voivat aiheuttaa vaaran turvallisuudelle.
