Metsänhoidon FSC-standardin rakenne
Standardin rakenne on laadittu vastaamaan FSC:n 10 periaatetta ja yleisindikaattoreita. Kaikki kansalliset metsänhoidon FSC-standardit perustuvat FSC:n yleisindikaattoreihin (IGI), jolloin kaikissa metsänhoidon FSC-standardeissa on sama rakenne, vaikka sisältö on mukautettu vastaamaan kunkin maan metsätalouden tarpeita. Päivitetyssä standardissa työntekijöiden oikeudet on kootusti periaate 2 alla ja periaate 10 kokoaa yhteen metsätaloustoimien toteuttamista koskevat kriteerit ja indikaattorit.
Kriteerejä ja indikaattoreita on pyritty selkeyttämään ja vähentämään tulkinnanvaraisuutta
Päivitettyä metsänhoidon FSC-standardia on pyritty selkeyttämään, jotta standardin tulkinnanvaraisuus vähenisi. Standardin kieltä on pyritty yksinkertaistamaan ja vaatimuksia tarkentamaan indikaattorien ja huomautusten avulla. Päivitetyssä standardissa on selkeästi esitetty eri metsätalousyksiköiden kokoluokat ja sellaiset vaatimukset, jotka riippuvat metsätalousyksikön koosta, on merkitty standardiin kokoluokkaan viittaavalla koodilla (XS-L). Standardin lopussa löytyvissä liitteissä sekä termin määrityksissä on selkiytetty standardissa mainittuja käsitteitä ja termejä.
Lahopuu
Päivitetyssä metsänhoidon FSC-standardissa kaikki lahopuu säästetään ja metsätaloustoimet suunnitellaan niin, että lahopuustolle aiheutuvat vauriot ovat mahdollisimman vähäisiä. Vaatimusten noudattamisessa on otettava huomioon metsätuholaki. Kohteilla, joilla tuoretta lahopuuta syntyy yli 20 m3/ha, ylimenevän osan saa poistaa. Kuolleita puita voidaan katkoa tai kaataa, mikäli niistä aiheutuu vaaraa turvallisuudelle.
Säästöpuut
Säästöpuiden vähimmäismäärä lisääntyy päivitetyssä metsänhoidon FSC-standardissa 20 säästöpuuhun hehtaarilla. Etelä-Suomessa säästöpuista 10kpl/ha pitää olla rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 20 com ja 10 kpl/ha vähintään 10 cm. Vastaavat luvut Pohjois-Suomessa ovat 15 cm ja 10 cm.
Siinä tapauksessa, että vähintään 5 kpl säästöpuista on rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 30 cm (Etelä-Suomi) tai vähintään 25 cm (Pohjois-Suomi), laskee säästöpuuvaatimus 10 kpl /ha. Näiden säästöpuiden on oltava rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 20 cm (Etelä-Suomi) tai vähintään 15 cm (Pohjois-Suomi).
Monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut säästetään kaikkien metsätaloustoimien yhteydessä. Näitä ovat esimerkiksi: rauhoitetut puulajit, pylväsmäiset katajat ja petolintujen tiedossa olevat pesäpuut.
Säästöpuustoon on jätettävä myös käsiteltävän alueen pääpuulajia. Uudistusaloilla säästöpuuryhmän maanpinta säilytetään rikkoutumattomana eikä niiden alaista pienpuustoa raivata.
Eri-ikäiskasvatukseen tähtäävien hakkuiden yhteydessä pysyvät säästöpuut tulee erikseen määritellä.
Lehtipuuosuus ja riistan huomioiminen
Säästettävä lehtipuuosuus säilyy samana, lehtipuita ei saa vähentää alle 10 % kasvatettavan puuston runkoluvusta. Mikäli kohteella on lehtipuita alle 10 %, kaikki lehtipuusto säästetään, paitsi niiltä osin, kun se selvästi haittaa havupuiden kasvua.
Ne turvemaat, joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää käyttää puuntuotantoon, säilytetään soisina riistaelinympäristöinä. Lisäksi esimerkiksi taimikonhoidon ja harvennushakkuiden yhteydessä säästetään riistalle tärkeitä tiheiköitä ja lehtipuita.
Vesistöjen suojavyöhykkeet
Uutena päivittyvässä metsänhoidon FSC-standardissa on suojavyöhykekaistat, joilla metsänkäsittely on sallittu silloin, kun toimenpiteet eivät johda metsälain mukaiseen uudistamisvelvoitteeseen.
Suojavyöhyke vaaditaan vesistön tai pienveden molemmille puolille. Silloin kun vaadittavaan suojavyöhykkeeseen kuuluu sekä käsittelemätön osa että peitteisyyden säilyttävän käsittelyn salliva osa, näistä käsittelemätön suojavyöhykkeen osa sijaitsee aina lähempänä kohdetta.
Aina säästettävät kohteet
Standardissa määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee tunnistaa ja jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat näillä alueilla mahdollisia.
Vähintään 5 % sertifioidun alueen metsämaasta säästetään pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle ekosysteemien ja niihin liittyvien piirteiden, mukaan lukien luonnon monimuotoisuus, turvaamiseksi. Tähän pinta-alaan voidaan laskea mukaan kaikki metsämaan alueet, jotka on jätetty pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle standardin indikaattoreiden (esim. 6.5.1, 6.4.3 ja 6.7.1) toteuttamiseksi.
Lisäksi rajataan käsittelyn piiriin jääviä erityiskohteita, joilla on erityistä merkitystä metsäekosysteemin monimuotoisuuden tai metsien rakenteen monipuolistamisen kannalta. Metsätalouden ulkopuolisten alueiden ja erityiskohteiden on yhteenlaskettuna katettava vähintään 10 % osuus sertifioidusta metsämaasta.
Metsätalouden ulkopuolelle jätettyjen metsämaan kohteiden, metsämaan erityiskohteiden ja muiden suojelua varten säästettyjen kohteiden (joutomaat, kitumaat) on yhteenlaskettuna katettava vähintään 10 % metsätalousyksikön metsätalousmaan pinta-alasta.
Ekosysteemipalvelut
Päivitettyyn metsänhoidon FSC-standardiin on sisällytetty kokonaan uutena aiheena ekosysteemipalvelut. Ekosysteemipalvelujen suosio on kasvanut huimasti viime vuosina ja FSC mahdollistaa ekosysteemipalvelujen todentamisen hyödyntämisen kansallisen metsänhoidon FSC-standardin mukaisesti. FSC-ekosysteemipalveluväittämien markkinoinnissa on myös noudatettava dokumentin FSC-PRO-30-006 voimassa olevia vaatimuksia.
Lisätietoa ekosysteemipalveluista löydät täältä.
Metsätaloustoimenpiteiden toteuttaminen
Vanhassa metsänhoidon FSC-standardissa Periaate 10 käsitteli puuviljelmiä, päivitetyssä standardissa Periaatteen 10 alle on koottu metsätaloustoimenpiteiden toteuttamista koskevat vaatimukset. Periaate sisältää vaatimuksia esimerkiksi metsän uudistamiselle, lannoitukselle, tuholaistorjunnalle sekä luonnontuhojen aiheuttamien vaikutusten vähentämiselle.
Metsän uudistamisessa on käytettävä kasvupaikalle sopivia paikallisia puulajeja. Luontaisesti syntyneitä taimia on suosittava aina, kun se on metsänhoidollisesti ja taloudellisesti perusteltua. FSC ei salli geneettisesti muunneltujen organismien käyttämistä.
Vierasperäisiä puulajeja voi käyttää vain selkeästi ja vakuuttavasti perustellusta syystä sekä ainoastaan rajatun suuruisella pinta-alalla. Vierasperäisiä puulajeja käytetään vain, jos tiedetään käytännön kokemuksen tai tieteellisen tiedon pohjalta niiden leviämisen olevan hallittavissa ja jos käytössä on tehokkaita keinoja estää lajien leviäminen.
Lannoitteita käytetään noudattaen hyvän metsänhoidon suosituksia. Sallittuja terveyslannoituskohteita ovat kohteet, joilla puusto kärsii osoitetusti ravinne-epätasapainosta. Lannoituskohteet määritellään siten, että kohteissa on saavutettavissa merkittävä taloudellinen hyöty ilman ympäristöriskiä. Lannoitteiden käyttö dokumentoidaan (laatu, määrä, alue, vuosi). Lannoituksen haitallisia ympäristövaikutuksia ehkäistään ja jos haittoja ilmenee, niitä lievennetään tai korjataan.
Työntekijöiden oikeudet
Vuonna 2015 FSC määritteli kansallisten standardien kehityksen pohjaksi kansainväliset yleisindikaattorit (IGI). Vanhassa Suomen metsänhoidon FSC-standardissa työntekijöiden oikeudet oli määritelty periaatteessa 4, uudessa standardissa noudatetaan kansainvälisten yleisindikaattorien mallia, jossa nämä ovat periaatteen 2 alla.
Keskeisin sisältömuutos on kansainvälisen työjärjestö ILO:n työelämän perusoikeuksien liittäminen standardiin. Tämä kehitys noudattaa laajempaa FSC:n kehityssuuntaa työntekijöiden oikeuksien kehittämisessä ja niiden tuomista osaksi eri standardeja. Uudistuneita tai päivitettyjä työtekijöiden oikeuksia koskevia standardin sisältöjä ovat muun muassa:
- Syrjinnän ehkäisy
- Työntekijöiden yhdistymisvapauden takaaminen
- Neuvotteluoikeus ja sovittujen ehtojen noudattaminen
- Työturvallisuuden huomioiminen ja sen kehittäminen
- Lapsityövoiman käytön ehkäisy
Vaikka Suomessa metsätyöntekijöiden oikeudet ovat keskimäärin hyvällä tasolla, ovat lait ja niiden valvonta rikeperusteisia. FSC pyrkii järjestelmänä kohti tulosperusteisuutta ja todennettavuutta, jossa työntekijöiden oikeudet ovat huomioitu lakitasoa paremmin.
Alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt
Standardin periaate 3 koskee alkuperäiskansojen oikeuksia. Metsänhoidon vaikutukset alkuperäiskansojen laillisiin ja tapaoikeuksiin on tunnistettava ja oikeudet on säilytettävä. Oikeudet on selvitettävä kulttuurisesti soveltuvalla tavalla, ja alkuperäiskansan on osallistuttava selvitystyöhön. Oikeuksiin kuuluvat maan, veden, metsän, luonnonvarojen ja ekosysteemipalvelujen käyttö. Metsätaloutta harjoitetaan siten, että saamelaiskulttuurin, kuten poronhoidon, harjoittamisen edellytykset turvataan.
Alkuperäiskansoja koskee vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus (Free Prior and Informed Consent, FPIC), eli alkuperäiskansojen tulee olla tietoisia heidän oikeuksiinsa mahdollisesti vaikuttavista metsänkäytön suunnitelmista ja hyväksyä ne etukäteen sopimuksella. Ennakkosuostumuksen saamista koskevan neuvotteluprosessin vaatimukset riippuvat metsäomistuksen laajuudesta. Valtion velvoitteet on määritelty tarkimmin, ja niissä otetaan huomioon myös toimien kumulatiivinen vaikutus pidemmällä aikavälillä. Myös yksityisten metsänomistajien tulee tunnistaa alkuperäiskansaoikeudet sekä sopia yhteistoimintamenettelystä ja tärkeistä laidunalueista paliskuntien tai tokkakuntien kanssa. Neuvotteluiden tavoitteena on aina sopimus metsätalouden ja poronhoidon yhteensovittamisesta.
Metsänhoidossa noudatetaan YK:n alkuperäiskansaoikeutta (alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus vuodelta 2007 sekä ILO:n yleissopimusta 169).
Suomessa periaate 3 koskee YK:n, EU:n ja Suomen valtion tunnustamaa alkuperäiskansaa, saamelaisia. Standardin periaate 4 koskee alkuperäiskansoihin verrattavien paikallisyhteisöjen oikeuksia, jotka on FSC-järjestelmässä turvattu samoin kuin alkuperäiskansojen oikeudet. Yhteisöjä, joilla olisi metsätaloustoimiin vaikuttavia tapaoikeuksia, ei ole Suomen metsänhoidon standardin kehitystyössä identifioitu. Periaate 4 käsittelee myös paikallisyhteisöjen sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia, jota metsänomistuksen tulee edistää. Paikallisyhteisöjä tulee kuulla metsätaloustoimia suunniteltaessa. Poronhoitoalueella poronhoidon vaatimukset otetaan huomioon esimerkiksi säilyttämällä poroaidat ja suunnittelemalla metsänhoitotyöt siten, että sen haitat porotaloudelle minimoidaan.