Luonnonhoito

Metsänhoidon FSC-standardissa on määritelty luonnonhoidon toimenpiteitä, joiden tarkoitus on turvata metsäluonnon monimuotoisuutta. Alta löytyy koostettuna standardin vaatimukset kuudesta luonnonhoidon kokonaisuudesta; lahopuustosta, säästöpuista, lehtipuuosuudesta, vesien suojelusta, kulotuksesta ja riistan huomioimisesta metsätaloudessa.

sustainable forest management icon

Luonnonhoidon osa-alueet

maakelo

Neljännes Suomen metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta. Monen eliölajin uhanalaisuuden syy on lahopuun vähäinen määrä talousmetsissä. Lahopuuta tulisi muodostua metsissä jatkuvasti, koska lahoava puu muodostaa eliöille vain tilapäisen elinympäristön jatkuvan lahoamisensa takia. Lahopuun säästäminen talousmetsässä on myös taloudellisesti kannattavaa, koska sen taloudellinen arvo on vähäinen ja lämpöarvo poltettaessa huonompi kuin terveellä puulla.

Toisin kuin monesti luullaan, kuolleet puut eivät muodosta terveysriskiä metsille. Sen sijaan vahingoittuneet tuoretta nilaa sisältävät puut voivat aiheuttaa riskin kaarnakuoriaisten lisääntymiselle.

säästöpuut photo

Säästöpuut ovat eläviä puita, joita ei kaadeta harvennus- tai uudistushakkuilla. Säästöpuut säästetään pysyvästi ja niiden on tarkoitus järeytyä, kuolla ja lahota ja näin ollen tarjota elinympäristöjä eri metsälajeille. Säästöpuilla on tärkeä rooli metsän monimuotoisuuden turvaamisessa, mutta niillä on myös maisemallista merkitystä. Säästöpuut voidaankin jättää säästöpuuryhmiin tai ne voidaan keskittää maisemallisesti pienialaisesti tai antamaan suojaa vaihettumisvyöhykkeelle esimerkiksi metsän ja pellon rajalle.

leafy trees photo

Lehtipuuosuuden säilyttäminen vähintään 10 prosentissa parantaa monien lajien elinympäristöjä ja lisää metsän monimuotoisuutta. Lehtipuiden urvut tarjoavat ruokaa linnuille, esimerkiksi pyille ja teerille. Lehtipuiden karike lisää metsämaan ravinnepitoisuutta ja näin ollen parantaa metsän terveyttä ja kasvukykyä. Erityisesti haapa on avainlaji monimuotoisuuden kannalta, ja se on tärkeä etenkin lahopuusta riippuvaisille eliöille sekä hyvä pesintäpuu kolopesijöille. Useita puulajeja sisältävät sekametsät ovat lajistoltaan monimuotoisempia ja kestävät metsätuhoja paremmin.

water photo

Metsätalous aiheuttaa vesistöihin hajakuormitusta. Metsätalouden kuormitusosuus on paikallisesti tarkasteltuna suhteellinen pieni. Metsätaloutta kuitenkin harjoitetaan laajasti ympäri Suomen ja siksi sen aiheuttama kuormitus on valtakunnallisesti merkittävä. Suojavyöhykkeiden avulla pyritään vähentämään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Metsätaloudessa ongelmia vesistöihin aiheuttavat fosfori-, typpi-, kiintoaine-, metalli-, happamuus- ja humuskuormitus. Suojavyöhykkeet turvaavat myös vesistöjen virkistysarvoja ja rantojen maisema-arvoja.

Vesien suojelu vaikuttaa huomattavasti järvien virkistyskäyttöön sekä kalojen ja vesieliöiden elinympäristöihin. Etenkin vesistöihin valuva humus tekee vedestä sameaa ja aiheuttaa uimavesien laadun heikkenemistä. Rehevöityneiden järvien kunnostus on työlästä sekä kallista ja siksi ennaltaehkäisy on järkevää ja taloudellisesti kannattavaa.

Kulotus

Metsäpalot ovat Suomessa nykyään harvinaisia kattavan metsätieverkoston ja tehokkaan palontorjunnan ansiosta. Metsäpalot kuuluvat kuitenkin metsän luontaiseen kiertokulkuun ja osa metsälajeista on riippuvaisia palaneesta puusta.

Kulotuksen tavoitteena on sekä parantaa metsän uudistamistulosta ja puuston kasvua, että toimia luonnonhoidollisena työkaluna. Kulotuksesta syntynyt emäksinen tuhka vähentää maaperän happamuutta ja parantaa näin puiden kasvuolosuhteita. Vaikutus voi kestää jopa 20–30 vuotta kulotuksen jälkeen. Kulotuksen ansiosta taimien kanssa kilpaileva aluskasvillisuus ei kasva yhtä nopeasti kuin normaalilla uudistusalalla. Kulotus on myös elintärkeää niille lajeille, jotka elävät palaneessa maassa tai hiiltyneessä puuaineksessa.

Metso © Tomi Muukkonen

Riistametsänhoidon tavoitteena on varmistaa riistalle, etenkin metsäkanalinnuille, riittävä ravinto ja suoja talousmetsissä. Ravinnonlähteinä tärkeitä ovat esimerkiksi mustikka ja varvustossa elävät pienet hyönteiset sekä marjovat puut ja pensaat. Suojaa tarjoavia puita ja aluskasvillisuutta tulisi olla metsässä riittävästi, jotta riistalle olisi tarpeeksi suojaa petolinnuilta ja maapedoilta.

Vaihettumisvyöhykkeet ja ojitusojien reunat ovat metsäkanalintujen kannalta tärkeitä elinympäristöjä ja niiden jättäminen peitteisiksi tarjoaa suojaa metsäkanalinnuille ja niiden poikasille. Riistan huomioiminen metsätaloudessa vahvistaa riistakantoja, mutta myös lisää metsän monimuotoisuutta muidenkin kuin riistalajien osalta.