Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu

Metsänhoidon FSC-standardissa luonnon monimuotoisuudesta pidetään huolta monin tavoin. Hakkuut ajoitetaan siten, että lintujen pesintä ei häiriinny. Uhanalaiset lajit otetaan huomioon metsäsuunnitelmassa ja metsänhoidon toimenpiteitä toteuttaessa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä säilytetään huomioimalla korkeat suojeluarvot ja säästämällä tietyt metsäluonnolle arvokkaat kohteet aina.

forest biodiversity icon

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun osa-alueet

Alla olevista linkeistä pääsee lukemaan lisää metsäluonnon monimuotisuuden suojelun osa-alueista ja FSC:n standardin vaatimuksista niiden osalta

Aina säästettävät kohteet photo

Aina säästettävät kohteet ovat metsäluonnolle arvokkaita kohteita, jotka rajataan hakkuiden ulkopuolelle. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisia kohteita metsissä, ja niihin liittyy luontoarvoja ja rakennepiirteitä, jotka poikkeavat ympäröivästä metsästä. Nämä kohteet suojelemalla voidaan turvata monimuotoisuuden jatkuminen ja tärkeiden elinympäristöjen säilyminen myös tulevaisuudessa. Metsänomistajan on hyvä tiedostaa, että hänen metsässään voi olla FSC-standardissa aina säästettäväksi määriteltyjä kohteita, sillä viranomainen ei tee niistä kaikista rajauksia.

HCV photo

FSC:n määrittelemät korkeat suojeluarvot ovat erittäin arvokkaita luonnon monimuotoisuuden, ekologisten toimintojen ja paikallisten ihmisten merkityksen kannalta. Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi laajat koskemattomat metsäalueet tai alueet, joilla esiintyy harvinaisia tai uhanalaisia lajeja. FSC:n periaatteissa ja kriteereissä on kokonainen periaate näiden arvojen tunnistamista, hoitoa ja seurantaa varten. FSC pyrkii ylläpitämään, vahvistamaan ja edistämään näiden arvojen säilymistä varovaisuusperiaatetta soveltaen. Korkeiden suojeluarvojen huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita, että niitä sisältävät alueet täytyy rajata suojelualueeksi. Keskeistä on varmistua siitä, että metsätaloustoiminnalla ei ole negatiivista vaikutusta korkeisiin suojeluarvoihin.

liitoorava

Suomessa on laskettu olevan reilut 800 uhanalaista metsälajia. Kantojen heikkenemistä aiheuttavat muun muassa lahopuun ja vanhojen, yhtenäisten metsien vähäisyys. Talousmetsien luonnonhoidollisilla toimenpiteillä pyritään turvaamaan metsäluonnon uhanalaisten lajien selviytyminen. Metsäkeskus ja ympäristöhallinto (SYKE ja ELY-keskukset) keräävät dataa Suomessa esiintyvien uhanalaisten lajien elinympäristöistä. Metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelusta metsänomistaja voi tarkistaa tiedossa olevat uhanalaisten lajien esiintymät omalla tilallaan. Metsäkeskus myös lähettää maanomistajalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja alueelliselle ELY-keskukselle tiedon uhanalaisista lajeista, mikäli metsänkäyttöilmoituksessa hakkuut sijoittuvat uhanalaisten lajien elinympäristöjen läheisyyteen.

Maakotka © Tomi Muukkonen

Metsätalouden toimenpiteiden takia, etenkin hakkuiden ja maanmuokkauksen aikana, lintujen pesät voivat helposti tuhoutua tai pesintä häiriintyä. Suojavyöhykkeillä ja väliaikaisilla hakkuun rajoituksilla voidaan parantaa pesinnän onnistumista linnustollisesti rikkaissa kohteissa. Metsätalouden luonnonhoidon toimenpiteillä, kuten lehtipuiden ja aluskasvillisuuden säästämisellä voidaan parantaa lintujen ravinnonsaantia ja tarjota niille suojaa petolinnuilta ja maapedoilta. Säästöpuut ja esimerkiksi järeät haavat tarjoavat linnuille pesimäpuita ja lahopuustossa elävät hyönteiset monille lintulajeille ravintoa. Lintujen elinympäristöjen turvaaminen on myös taloudelliselta kannalta järkevää, sillä esimerkiksi kuusikoiden tuholainen, kirjanpainaja, on toukkana pohjantikan herkkua.