Vesien suojelu
Metsätalous aiheuttaa vesistöihin hajakuormitusta. Metsätalouden kuormitusosuus on paikallisesti tarkasteltuna suhteellinen pieni. Metsätaloutta kuitenkin harjoitetaan laajasti ympäri Suomen ja siksi sen aiheuttama kuormitus on valtakunnallisesti merkittävä. Suojavyöhykkeiden avulla pyritään vähentämään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Metsätaloudessa ongelmia vesistöihin aiheuttavat fosfori-, typpi-, kiintoaine-, metalli-, happamuus- ja humuskuormitus. Suojavyöhykkeet turvaavat myös vesistöjen virkistysarvoja ja rantojen maisema-arvoja.
Vesien suojelu vaikuttaa huomattavasti järvien virkistyskäyttöön sekä kalojen ja vesieliöiden elinympäristöihin. Etenkin vesistöihin valuva humus tekee vedestä sameaa ja aiheuttaa uimavesien laadun heikkenemistä. Rehevöityneiden järvien kunnostus on työlästä sekä kallista ja siksi ennaltaehkäisy on järkevää ja taloudellisesti kannattavaa.
Standardin vaatimukset
Vesistöjen ja pienvesien ympärille jätetään maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvä suojavyöhyke. Merten metsätalouden ulkopuolelle jätettävän suojavyöhykkeen leveys on 15 m ja peitteisenä hoidettavan suojavyöhykkeen leveys noin 10 m. Järvien metsätalouden ulkopuolelle jätettävän suojavyöhykkeen leveys on 10 m. Lampien metsätalouden ulkopuolelle jätettävän suojavyöhykkeen leveys on 10 m, jollei laki enempää vaadi. Uomiltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten jokien ja purojen sekä lähteiden metsätalouden ulkopuolelle jätettävän suojavyöhykkeen leveys on 20 m ja peitteisenä hoidettavan suojavyöhykkeen leveys on noin 10 m. Muilla kuin edellä mainituilla joilla metsätalouden ulkopuolelle jätettävän suojavyöhykkeen leveys on 15 m. Lisäksi järvillä, lammilla ja joilla käsittelemättömän suojavyöhykkeen reunassa säästetään ainespuuta pienempi puusto ja mahdollisuuksien mukaan kookkaampaa lehtipuustoa. Uomaltaan voimakkaasti muutetuilla puroilla jätetään 10 m vyöhyke, joissa säästetään pensaskerros ja ainespuuta pienempi puusto.
Suojavyöhyke vaaditaan vesistön molemmille puolille. Silloin kun edellytetään sekä käsittelemätöntä että käsiteltyä suojavyöhykettä, käsittelemätön suojavyöhykkeen osa sijaitsee aina lähempänä kohdetta.
Tärkeät pohjavesialueet (I ja II luokka) merkitään metsäsuunnitelmaan ja niillä pidättäydytään kunnostus- ja täydennysojituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, kantojen korjuusta sekä kulotuksista.
Suojavyöhykkeet
