Standardin vaatimukset
Määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet tulee tunnistaa ja jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ainoastaan suojelutavoitteita edistävät hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia.
Vähintään 5 % sertifioidun alueen metsämaasta säästetään pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle ekosysteemien ja niihin liittyvien piirteiden, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden, turvaamiseksi. Tähän pinta-alaan voidaan laskea mukaan kaikki metsämaan alueet, jotka on jätetty pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle standardin indikaattoreiden (esim. 6.5.1, 6.4.3 ja 6.7.1) toteuttamiseksi.
Lisäksi rajataan erityiskohteita, joilla on erityistä merkitystä metsäekosysteemin monimuotoisuuden tai metsien rakenteen monipuolistamisen kannalta. Yhdessä metsätalouden ulkopuolisten alueiden kanssa osuuden on katettava vähintään 10 % sertifioidusta metsämaasta.
Metsätalouden ulkopuolelle jätetyt metsämaan kohteet ja erityiskohteet yhdessä muiden suojelua varten säästettyjen metsämaan, kitumaan ja joutomaan ekosysteemien kanssa muodostavat vähintään 10 % metsätalousyksikön metsätalousmaan pinta-alasta.
Lakiperusteiset kohteet
Muut aina säästettävät kohteet
Erityiskohteet
a) Metsälain 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt
b) Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaiset suojellut luontotyypit
c) Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaiset suurten petolintujen pesäpuut
d) Tiedossa olevat luonnonsuojelulain 47 §:n mukaiset erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat
e) Luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitetun luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä liitteen IV (b) kasvilajien esiintymät
f) Vesilain 2 luvun 11 §:n kriteerit täyttävät pienvedet.
a) Metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteet täyttävät kohteet niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta. Jyrkänteiden ja rotkojen osalta ei vaadita 10 metrin vähimmäiskorkeutta vaan tarkastellaan kohteen luonnontilaisuutta.
b) Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset metsät liitteen 5 mukaan.
c) Metsämaan louhikkometsät, joiden pohjalla seisoo tai virtaa säännöllisesti vettä ja joiden valtapuusto on yli 100-vuotiasta.
d) Vanhat metsäpaloalueet, jotka metsäpalon jälkeen ovat saaneet kehittyä ilman käsittelyä vähintään 20 vuotta ja joilla esiintyy palokantoja ja/tai palon vahingoittamia puita.
e) Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot.
f) Metsät, joissa on kookkaita tai lahovikaisia vanhoja jalopuita*. Käsittää ne em. jalopuita sisältävät metsät, jotka eivät edusta mitään muuta indikaattorissa 6.5.1 listattua aina säästettävää luontotyyppiesiintymää. Metsikkökuviosta säästetään se osa, jolla vanhoja jalopuita esiintyy.
g) Pähkinäpensaiden kasvupaikat muualla kuin lehdoissa, silloin kun vanhoja pähkinäpensaita on yhtenäisesti rajattavissa olevalla alueella vähintään 20 kappaletta.
h) Tulvametsät
i) Kuusivaltaiset supat
j) Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot sekä purot, joissa aiemman uoman käsittelyn jälkeen on jäljellä luontaista mutkittelua ja veden paineen vaihtelua sekä lähteet; ranta-alueineen
k) Valtapuustoltaan vähintään varttuneet, eri-ikäisrakenteiset, näkyvästi (vähintään 5 m3/ha) lahopuuta sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät. Ei koske kanavien eikä kaivettujen vesialtaiden reunametsiä
l) Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen
m) Maankohoamisrannikon metsien luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kehityssarjat tai yksittäiset edustavat kehityssarjan osat
n) Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat
o) Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kitu- ja joutomaat.
p) Puustoltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset karukkokankaat.
a) Kohteet, joilla tavoitteena on puuston kasvatus siten, etteivät käsittelytoimenpiteet pitkälläkään aikavälillä johda metsälain uudistamisvelvoitteeseen.
b) Kohteet, joilla tuotetaan kasvatushakkuiden yhteydessä aktiivisesti lahopuuta yli 10 m3/ha. Myöhemmin uudistushakkuun yhteydessä kohteelle jätetään normaaliin uudistusalaan verrattuna kaksinkertainen määrä säästöpuita.
c) Pysyvästi lehtipuuvaltaiset metsät, joiden hoidossa ylläpidetään lehtimetsiin perustuvaa luonnon monimuotoisuutta myös uudistamalla alueet lehtipuulle. Uudistushakkuun yhteydessä kohteelle jätetään normaaliin uudistusalaan verrattuna kaksinkertainen määrä säästöpuita, jotka ovat pääosin lehtipuuta.
d) Metsätalouslehdot, joilla on monimuotoisuuden ylläpitämiseen tähtäävä hoitotavoite
e) Metsäniityt, hakamaat ja muut metsäiset perinneympäristöt, joilla on elinympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseen tähtäävä hoitotavoite
f) Metsämaan paahdeympäristöt, joilla on paahdelajiston huomioon ottava hoitotavoite
g) Dyynimetsät, joilla on elinympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseen tähtäävä hoitotavoite
h) Kalkkimaiden ja ultraemäksisten maiden metsämaan elinympäristöt, joilla on elinympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseen tähtäävä hoitotavoite
i) Aluemaiset muinaisjäännökset
j) Korkeiden alueiden peitteisen kasvatuksen metsät
k) Poronhoidon erikoiskohteiden metsämaat, joilla toimenpiteitä on rajoitettu paliskunnan kanssa yhdessä sopien tai periaatteen 3 mukaisesti rajoitetun metsätalouden alueet
l) Palojatkumoalueet ja yksittäiset kulotuskelpoiset kohteet
m) Pidennetyn kiertoajan kohteet
n) Kohteet, joilla on riistanhoidollinen tavoite:
1) Metson soidinalueet (indikaattori 6.4.6) ja
2) Alueet, joille kasvatushakkuissa jätetään riistatiheiköitä väh. 5 % pinta-alasta. Uudistushakkuun jälkeen korvattava uusilla kohteilla.