Kim Carstensen

Kerro hieman itsestäsi ja taustastasi

Olen kulttuurisosiologi, tai ainakin sillä nimellä sitä Tanskassa kutsutaan. Se on yhdistelmä sosiaalipsykologiaa, sosiaaliantropologiaa ja sosiologiaa. Olen opiskellut myös biologiaa yliopistossa, koska olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Syy, miksi en jäänyt biologiksi, oli, että halusin tutkia enemmän ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta.  

Valmistumiseni jälkeen työskentelin Tanskan WWF:llä (World Wildlife Fund, sittemmin World Wide Fund for Nature eli Maailman luonnonsäätiö) hieman yli 20 vuotta. Työskentelin ympäristökehitysprojektien parissa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Työni oli tutkia, miten alkuperäiskansat voivat olla vuorovaikutuksessa luonnonsuojelun ja suojelutavoitteiden kanssa.  

Olin todella kiinnostunut kestävästä kehityksestä, ja osallistuin Rion ympäristö- ja kehityskonferenssiin vuonna 1992, missä seurasin biologisen monimuotoisuuden yleissopimuksen valmistumista. Seuraavaksi siirryin pois kehitysyhteistyöprojekteista enemmänkin kestävän kehityksen käytäntöjen pariin. Olin ensin WWF Tanskan suojelujohtaja, ja toimitusjohtajana työskentelin vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2008 koin, että olin jo tehnyt tehtäväni WWF:llä Tanskassa ja kansainvälisesti työskenneltyäni monissa eri toimikunnissa ja työryhmissä. Kuitenkin kun he tarvitsivat jonkun johtamaan ilmastonmuutosta koskevia toimia, otin työn vastaan ja työskentelin WWF:llä vielä vuoteen 2010 asti. Pidin organisaatiosta paljon, mutta minulla oli tunne, että haluan pitkän työuran jälkeen tehdä jotain muuta. 

En kuitenkaan tiennyt, mitä se olisi, ja lähdimme vaimoni kanssa vuodeksi pyöräilemään ympäri Eurooppaa. Pidimme siitä todella paljon ja olisimme halunneet jatkaa, mutta se ei olisi ollut kovin realistista, joten palasimme Tanskaan ja perustimme pienen konsulttiyrityksen. Se oli mukavaa, tosin aluksi meillä oli väärä liiketoimintamalli ja yrityksemme tuotti tappiota, mutta noin 1–1,5 vuoden kuluttua löysimme mallin, joka oli kannattava. Tarjosimme kehitysyhteistyökonsultointia tanskalaisille kansalaisjärjestöille, ja yrityksestä olisi mielestäni voinut tulla menestyksekäs. Mutta sitten joku käski minua hakemaan FSC:lle töihin. En ollut kovinkaan kiinnostunut, koska pidin työstäni, mutta tulin luvanneeksi hakea, ja kun jotain lupaa, se on myös pidettävä. Lähetin todella hätäisen hakemuksen, mutta FSC:n palkkaama rekrytoija oli erittäin hyvä ja sai minut toden teolla kiinnostumaan FSC:stä. Kävin läpi rekrytointiprosessin ja lopuksi sainkin paikan. Olen toiminut FSC:n pääjohtajana vuodesta 2012. 

 
Millaisia harrastuksia sinulla on?  

Harrastukseni on FSC. Ennen pyöräilin ja harrastin vaeltamista mutta nykyisin minulla ei ole niihin aikaa. Jos minulla on vapaa-aikaa, käyn vaeltamassa, ja nautin siitä todella. Kuuntelen myös klassista jousikvartettimusiikkia. Minulla on melkein kaikki kappaleet, jotka on tehty jousikvarteteille, ja kun herään arkena noin 6:30, istun tuolissa teekupposen kanssa ja käyn läpi sähköposteja ennen toimistolle lähtöä. Aamurutiini auttaa minua käynnistämään aamun niin sanotusti puhtaalta pöydältä. En tiedä lasketaanko tätä harrastukseksi, mutta mielestäni se on ainakin aika lähellä sitä. 


Millaiseksi kuvailisit omaa metsäsuhdettasi? 

Vartuin kaupungissa, joten minulla ei ole kovinkaan vahvaa yhteyttä metsään lapsuudesta. Tanskassa ei ole kovinkaan paljon metsiä, varsinkaan siellä, mistä minä olen kotoisin. Meillä oli kuitenkin lapsuudessani kesämökki Tanskan maaseudulla ja sen lähellä oli metsä, joka oli tavallaan hylättynä. En tiedä miksi se oli hylätty, sillä se oli ennen ollut hyvin huolella hoidettu, kuten silloin oli tapana. Siellä ei aiemmin ollut lahopuuta tai pystyyn kuolleita puita ja se oli pidetty todella siistinä. Mutta jossain vaiheessa se oli jätetty hoitamatta ja metsä oli täysin umpeen kasvanut, puut olivat kuolleet ja kaatuneet ympäriinsä. Siellä oli lisäksi paljon mielenkiintoisia lintulajeja. Rakastin kyseistä metsää lapsena, ja se on varmasti muokannut käsitystäni metsästä. 

Työskennellessäni WWF:llä osallistuimme FSC:n kehityksen alkumetreihin, joten tunsin FSC:n, ja se oli mielestäni hieno järjestelmä. Pidin todella paljon ajatuksesta, että sen sijaan, että vältetään trooppisen puun ostamista, sitä voidaan ostaa vastuullisesti tuotettuna. Tämä voidaan varmistaa FSC:n avulla. Siihen aikaan emme uskoneet FSC:n kasvavan kovinkaan merkittäväksi tekijäksi. Yritimme esitellä FSC:tä Tanskassa, mutta sitä vastustivat sekä metsänomistajat että valtion viranomaiset. Markkinat eivät vielä siihen aikaan vaatineet sertifiointia, joten yritysten mielestä ei kannattanut nähdä vaivaa. Emme saaneet vakuutettua metsänomistajia sertifioimaan kuin todella pieniä alueita, mutta silti me jatkoimme työtä FSC:n parissa, ja olin mukana perustamassa myös Tanskan FSC-toimistoa. Puhuin Tanskan toimiston ensimmäisessä vuosikokouksessa, ja Tanskan toimiston väki löysi hiljattain tuosta tilaisuudesta kuvatun videon, jonka olemassaoloa en ollut muistanut. Olin kuulemma voimakkaasti kritisoinut Tanskan metsäteollisuutta siitä, että he eivät mene kehityksessään oikeaan suuntaan, eikä heidän tapansa lähestyä metsätalouden tulevaisuutta ole kyllin uudenaikainen.  

Iso-Britannian WWF oli aktiivisesti mukana kansainvälisen FSC:n toiminnassa, ja heillä työskenteli ihmisiä, jotka myöhemmin siirtyivät kansainväliselle WWF:lle ja olivat sitä kautta mukana edistämässä FSC:tä sen alkuvaiheessa. Isossa-Britanniassa tutustuin ensimmäiseen FSC-sertifioituun metsään ja yllätyin sen pienuudesta: se oli noin hehtaarin kokoinen alue, jossa kasvoi marjakuusta. En tiennyt mitään marjakuusista, mutta ala oli niin pieni, ettei toiminta vaikuttanut kaupalliselta. Samoihin aikoihin he kuitenkin saivat markkinoille ensimmäiset FSC-sertifioituna myytävät tuotteet, kuten puisen paistinlastan, joita myytiin Sainsbury’s-tavarataloissa. Minulla on vieläkin sellainen tallessa, muistaakseni vuodelta 1995. 

Siitä se kaikki sitten lähti. Ensimmäinen valtio, joka lähti isosti mukaan FSC:hen, oli Ruotsi ja valtion metsäyhtiö, nykyinen Sveaskog. Seurasin jonkin aikaa FSC:n tilannetta, mutta Tanskan WWF keskittyi MSC:hen (Marine Stewardship Council), koska Tanskan ympärillä on paljon merta, ja pystyimme vaikuttamaan sitä kautta enemmän. En seurannut FSC:tä mitenkään tarkasti, kunnes työhaastattelussa FSC:lle huomasin, että “Vau, he ovat saavuttaneet paljon!” Siihen aikaan FSC-sertifioitua metsää oli noin 140 miljoonaa hehtaaria maailmassa. En olisi koskaan uskonut, että sertifioitua pinta-alaa olisi niin paljon, olin todella vaikuttunut ja se oli yksi syy, miksi kiinnostuin tästä työstä. 

Toinen asia, mikä kiinnitti huomioni FSC:ssä, oli sen hallintomalli. Olin opiskellut yliopistossa kestävää kehitystä ja tutustunut Brundtlandin komission raporttiin vuodelta 1987, jossa määriteltiin kestävä kehitys ja sen kolme pilaria: taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöpilari. Jotenkin olin kokonaan unohtanut vuosien varrella, että FSC oli muuttanut kestävän kehityksen käsitteen hallintomallikseen, enkä voinut kuvitella, että se olisi mahdollista. Mutta se oli, ja FSC on kääntänyt sen menestystekijäkseen. Se on minusta vaikuttavaa FSC:ssä. Meillä on hallintomalli, joka tuo yhteen erilaiset näkökulmat - ei vain kuuntelemaan toisiaan, vaan oikeasti ottamaan kaikki näkökulmat yhtäläiseksi osaksi päätöksentekoa. Tämä on täysin ainutlaatuista, en ole kuullut, että samanlaista mallia olisi millään muulla organisaatoilla käytössä.  

Erilaisten näkökulmien pakottaminen yhteisen pöydän ääreen, ei välttämättä olemaan yksimielisiä asioissa, mutta rakentamaan yhteisymmärrystä kaikkien kamarien, eli kestävyyden eri pilarien välille, on mielestäni mahtavaa ja ihailtavaa. He, ketkä perustivat FSC:n organisaation ja kehittivät tämän hallintomallin ja sitten vielä saivat sen toimimaan, ansaitsevan aplodit. 


Mikä on parasta FSC:llä työskentelyssä?  

Parasta FSC:llä työskentelyssä on se, kun asiat vihdoin etenevät. Tarkoitan sitä, kun pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen. Suurimmat hetket tapahtuvat FSC:n kansainvälisissä yleiskokouksissa, kun kompromissi saavutetaan kuukausien neuvotteluiden, tappelemisen ja huutamisen jälkeen. Viimeisimmässä yleiskokouksessa, Balilla 2022, saimme muutaman todella tärkeän aloitteen läpi.  
 
Toinen aloite koski puuplantaaseja ja konversiota, eli niin kutsutun 1994-säännön muuttamista. Hyväksyttyämme aloitteen konvertoitujen alueiden sertifioinnin kieltämisen sijaan voimme vaikuttaa siihen, että organisaatiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet aiheutetun vahingon korjaamiseksi. Tämä on valtava muutos järjestöllemme, ja se antaa meille mahdollisuuden olla merkityksellisiä maissa, joissa konversio on ollut osa metsätaloutta vuoden 1994 jälkeen, kuten Indonesiassa, Malesiassa sekä itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Se antaa meille mahdollisuuden laajentua näissä maissa, joissa sertifioidun pinta-alan kasvattaminen on ollut haastavaa. Tämä taas tarjoaa meille mahdollisuuden tehdä hyvää näiden maiden metsille ja luonnolle. Aloite hyväksyttiin suurella enemmistöllä, eikä se todellakaan ollut varmaa, sillä asiasta oli neuvoteltu kuukausien ajan yhdessä jäsenten kanssa. Hyväksymisen jälkeen minulle tuli tunne, että nyt me olemme asian ytimessä.  

Toinen aloite, joka hyväksyttiin, oli aloite yhtenäisistä laajoista metsäalueista (IFL, Intact Forest Landscapes). Aloite koski laajempaa lähestymistapaa yhtenäisiin metsäalueisiin ja sitä, miten alueita tulisi hoitaa, jättää hoitamatta tai suojella metsätalousyksiköiden sisällä. Saimme suuren enemmistön kaikista kamareista aloitteen taakse. Aloite tuli trooppisen metsän maista, kuten Brasiliasta ja Kongon altaalta, ja se sai tuen kaikkialta, myös Pohjoisen ympäristökamarilta. Aloite avaa joustavamman ja kontekstista riippuvaisen tavan katsoa laajoja yhtenäisiä metsäalueita, ja se antaa meille mahdollisuuden olla merkityksellinen toimija Amazonissa ja Kongon altaalla, joissa toimiminen olisi muuten todella vaikeaa. 


Mikä on mieleenpainuvin muistosi FSC:llä?  

FSC vietti 25-vuotista taivaltaan Cancúnissa, Meksikossa, vuonna 2019 ennen koronapandemiaa. Ihmiset kokoontuivat yhteen, ja paikalla oli paljon FSC:tä perustamassa olleita ihmisiä, kuten FSC:n ensimmäinen pääjohtaja Timothy Synnott, ja paljon FSC:n nykyisiä jäseniä. Kuuntelin, miten ihmiset muistelivat sitä, millainen FSC on ollut ja miten FSC on kehittynyt näiden 25 vuoden aikana. Se oli todella mielenkiintoista. Pidin tapahtumasta paljon, enkä malta odottaa ensi vuonna järjestettäviä 30-vuotisjuhlia.   


Olet vieraillut Suomessa myös aiemmin. Muistatko, millainen ensivaikutelmasi oli suomalaisesta luonnosta? 

Ensivaikutelmani Suomen luonnosta liittyi oikeastaan sen suhteeseen suomalaisiin ihmisiin. Minulle Suomi on näyttäytynyt aina maana, jossa haasteet nähdään mahdollisuuksina. Suomi eroaa monesta muusta maasta, joissa FSC on ollut läsnä vuosikausia, ja ihmiset ovat väsyneitä keskustelemaan samoista asioista uudelleen ja uudelleen, ja päätymään ratkaisuihin, joihin kukaan ei ole täysin tyytyväinen (kompromisseja kun ovat). Nähdäkseni Suomessa keskitytään ennemminkin mahdollisuuksiin ja keskustellaan erilaisista metsänhoidon ulottuvuuksista. Ollaan kiinnostuneita, miten asiat voitaisiin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi; mikä on paras mahdollinen tapa turvata korkean suojeluarvon alueet, miten määritellä korkeat suojeluarvot, miten turvata uhanalaisten lajien selviytyminen tai millaisia kulotuksen käytänteitä Suomessa tulisi olla, vai pitäisikö kulotusta tehdä ollenkaan. Suomessa näyttää olevan enemmän halukkuutta keskusteluun kuin monessa muussa maassa. En tarkoita, että keskusteluja tai erimielisyyksiä Suomessa olisi vähemmän, sillä konflikteja on ollut paljonkin, mutta on myös paljon halukkuutta hyödyntää FSC:tä osana ratkaisuja. 


Miksi Suomi on tärkeä maa FSC:lle? 

Näen Suomessa paljon potentiaalia. Ensinnäkin Suomessa on paljon metsää, ja siksi Suomi on nyt ja myös tulevaisuudessa tärkeä FSC-sertifioidun raaka-aineen toimittaja. FSC taas pystyy tarjoamaan Suomelle markkina-arvoa ja vastuullisen metsänhoidon FSC-standardin. Näen täällä paljon potentiaalia sertifioidun pinta-alan kasvattamiselle ja myös hyvän mahdollisuuden työskennellä pienmetsänomistajien kanssa hyvin järjestäytyneessä ympäristössä. FSC on vihdoin saanut tarvittavat työkalut valmiiksi helpottamaan pienmetsänomistajien sertifiointia päivittämällä muun muassa FSC-ryhmäsertifioinnin standardia ja kehittämällä jatkuvan parantamisen menettelyn (CIP, Continuous Improvement Procedure). Suomessa yksityismetsänomistajia on todella paljon, ja heidän mukaan saamisellaan olisi suuri vaikutus FSC-sertifioinnin kehitykselle Suomessa, mutta myös materiaalin saatavuuden kannalta globaalisti. 


Millaiset tulevaisuuden näkymät FSC:llä on mielestäsi? 

Haluan nähdä FSC:n ratkaisujen tarjoajana myös tulevaisuudessa. FSC:n periaatteet ja kriteerit ovat kunnianhimoiset ja asettavat tason kestävälle metsänhoidolle. Tämä perustuu siihen, että järjestelmän takana seisoo suuri joukko erilaisia sidosryhmiä, aina metsäteollisuuden edustajista ympäristöjärjestöihin, jotka muodostavat yhdessä FSC:n jäsenistön. FSC on tarjonnut alusta asti ratkaisuja puun tuotantoon, ja metsätalous tulee aina olemaan tärkeä osa järjestelmää, mutta toivon että voimme ottaa huomioon myös muita metsästä saatavia hyötyjä ja metsän muita arvoja. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitseminen, biologisen monimuotoisuuden turvaaminen, sosiaalisten arvojen ja alkuperäiskansojen oikeuksien vahvistaminen sekä työntekijöiden oikeuksien ja työolosuhteiden edistäminen. 

Yksi FSC:n haasteista, joka voidaan nähdä myös mahdollisuutena, on se, miten nämä arvot voidaan havainnollistaa. Tärkein tehtävämme tulee olemaan standardien suunnittelu niin, että tiedon tarjoaminen sertifikaatinhaltijoille ja yhteiskunnalle laajemmin onnistuu niin ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin tai tuotannon, tai mistä tahansa muusta näkökulmasta. Mielestäni FSC on todella kattava järjestelmä, jossa monet eri tavoitteet otetaan huomioon. Suomessa tämä tarkoittaa saamelaisten, työntekijöiden ja ympäristöjärjestöjen toiveiden ja tavoitteiden kuulemista ja niiden yhteensovittamista metsäteollisuuden ja metsänomistajien toiveiden ja tavoitteiden kanssa. Erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen yhteistyössä tulee olemaan FSC:n päämäärä myös tulevaisuudessa.