Sakari Suuriniemi on 40-vuotias tamperelainen perheenisä, metsänhoitaja ja innokas jääkiekon harrastaja. Suuriniemi kuvaa suhdettaan metsäsertifiointiin hyvin henkilökohtaiseksi, sillä sertifiointi on teema, joka on seurannut häntä läpi koko työuran. Nykyisessä tehtävässä Suuriniemi toimii UPM:n edustajana FSC-sertifiointijärjestelmän kansainvälisessä kehitystyössä.
Ensikosketus FSC:hen
Sakari Suuriniemi on työskennellyt UPM:llä jo 12 vuoden ajan. Ensimmäisen harjoittelunsa metsätieteiden opiskelijana hän suoritti UPM:n ympäristötiimissä kolmannen opiskeluvuoden jälkeen ja vuonna 2010 työnteko jatkui samassa tiimissä FSC-aiheiden parissa;
”Toimin työryhmässä olleen kollegani avustajana, kun Suomen ensimmäisen kansallisen metsänhoidon FSC-standardin kehitystyö aloitettiin. Avustin häntä erilaisilla laskelmilla esimerkiksi siitä, miten standardin kirjaukset liittyen säästöpuihin, suojavyöhykkeisiin ja lahopuihin tulisivat näkymään konkreettisesti, ja mikä niiden hintalappu tulisi mahdollisesti olemaan. Näillä laskemilla oli vaikutusta talouskamarin näkemyksiin neuvotteluissa.”
Kun standardineuvottelut saatiin valmiiksi vuonna 2011 ja Suomeen oli kehitetty ensimmäinen kansallinen metsänhoidon FSC-standardi, Suuriniemi teki UPM:lle pro gradu -tutkielman otsikolla: FSC-sertifioinnin metsätaloudelliset kustannukset tilatasolla. ”Ilmeisesti kustannukset osoittautuivat kohtuullisiksi, sillä vielä samana vuonna UPM päätti aloittaa metsiensä FSC-sertifioinnin, ja minä pääsin hankkeeseen mukaan projektiasiantuntijana.
Suuriniemi muistelee silmät loistaen sitä hetkeä, kun ensimmäinen ulkoinen auditointi saatiin suoritettua mallikkaasti. ”Muistan tarkasti sen hetken, kun auditointi oli mennyt läpi ja kohotimme tiimin kesken lasillisen onnistumisen kunniaksi. Se oli kova rutistus meille kaikille, ja palkinto läpi menneestä auditoinnista tuntui hyvältä.”
Matka jatkuu Uruguayhin
Suuriniemi kiinnostui jo lukiossa ympäristöasioista, ympäristökonflikteista ja kansainvälisestä politiikasta. Hän muistelee haaveilleensa jo nuorempana ’maailman parannuksesta’ ja ahmi paikallisen kirjaston kaikki aiheeseen liittyvät teokset. Lukion jälkeen ovet eivät avautuneet Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan opintoihin, joten armeijan jälkeen hän päätti lähteä puoleksi vuodeksi Australiaan. Reissaamisen ja työnteon jälkeen ajatukset tulevasta opinahjosta kirkastuivat, ja Suuriniemi hakeutui Itä-Suomen yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.
Suuriniemen työura sai kansainvälisiä ulottuvuuksia, kun UPM etsi nuoria metsänhoitajia Uruguayhin työkomennukselle. ”Uruguayssa työtehtäväni laajenivat enkä keskittynyt pelkästään sertifiointiin. Valvoin, että urakoitsijat toimivat UPM:n turvallisuus-, laatu- ja ympäristövaatimusten mukaisesti. Koska puuviljelmät ovat sertifioituja sekä FSC- että PEFC-järjestelmän mukaisesti, vaatimuksia tuli myös sertifiointijärjestelmien standardeista, joiden toteutumista valvoin puuviljelmillä.”
Suuriniemi vietti puolisoineen Uruguayssa 2,5 vuotta. Suunnitelmana oli kehittyä plantaasimetsätalouden moniosaajaksi ja siirtyä työskentelemään UPM:n uusin plantaasihankkeisiin. Komennuksen päätyttyä sopivia hankkeita ei kuitenkaan ollut käynnissä, ja pariskunta palasi Suomeen vuonna 2014. Paluunsa jälkeen Suuriniemi aloitti UPM Raflatacissa vastuullisen hankinnan päällikkönä, ja reilun kahden vuoden jälkeen hän sai vastuulleen alkuperäketjun sertifioinnin eli CoC-järjestelmän ja pyöritti sitä useamman vuoden ajan. Raflatacin CoC-järjestelmä toimii maailmanlaajuisesti kuudella eri mantereella ja yli 30 maassa.
Vaari inspiraation lähteenä
Nykyisessä työroolissaan Suuriniemi aloitti alkuvuonna 2022. Nykyään Suuriniemen titteli on Senior Manager, Global Forest Affairs. Hänen tehtävänsä liittyvät puunhankinnan sekä metsän kasvatuksen vastuullisuuteen ja hyväksyttävyyteen. Hän edustaa UPM:ää kansainvälisessä FSC:ssä ja on mukana muun muassa Fast Tracking Biodiversity -hankkeen ohjausryhmässä.
Suuriniemen vastuulla on myös EU:n metsäkatoasetuksen eli EUDR:n implementointi, minkä vuoksi hän seuraa tarkasti, mitä sertifiointijärjestelmät parhaillaan tekevät aiheeseen liittyen.
”Olen seurannut ilolla, kuinka FSC on lähtenyt isosti mukaan ja kehittää parhaillaan järjestelmäänsä siten että sertifikaatin haltijat pystyvät sen avulla paremmin vastaamaan EUDR-vaatimuksiin. Tämä on sertifiointijärjestelmille kriittinen hetki, koska lainsäädäntö asettaa osittain kovempia vaatimuksia kuin mitä sertifiointi on tähän mennessä asettanut. Sertifiointijärjestelmiä kehitettäessä tulee miettiä, mitä lisäarvoa ne tulevaisuudessa tuovat loppukäyttäjille ja sertifikaatin haltijoille. FSC:n kauneushan perustuu siihen ajatukseen, että pyritään yhteensovittamaan sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen vastuu ja löytämään yksi toimiva ratkaisu konsensuksen myötä.”
Opinahjossaan Joensuun yliopiston metsätieteellisessä Suuriniemi kuului harvinaisempaan opiskelijaporukkaan, joiden vanhemmilla ei ollut omaa metsää, maatilaa tai sukuhistoriaa metsiin liittyen.
”Olen silti aina pitänyt metsistä ja metsässä liikkumisesta. Vaarini puhui usein luonnosta ja sen merkityksestä ihmisille ja vietimmekin lapsena paljon aikaa yhdessä metsässä ulkoillen. Näillä lapsuuden muistoilla on varmasti ollut suuri merkitys omaan uravalintaani. Toivon, että saan urallani jatkaa työskentelyä FSC:n parissa, ja saan omalta osaltani edistää järjestelmän kehittymistä niin, että sen arvo tehokkaana työkaluna vastuullisen metsänhoidon varmistamisessa tunnustetaan laajasti, ja että järjestelmän piirin saadaan reilusti lisää niin pieniä kuin suuriakin metsänomistajia.