Mitä opin FSC:n käytännön toteutuksesta metsäretkellä?

Miten FSC käytännössä näkyy talousmetsien hoidossa? Tätä pääsin oppimaan toukokuussa, kun minulle tarjoutui kiinnostava tilaisuus päästä mukaan Pääkaupunkiseudun Metsänomistat PKMO ry:n järjestämälle maastoretkelle.

Retki oli toteutettu yhdessä UPM:n kanssa ja suuntautui UPM:n omiin metsiin Harvialassa. Mukana sateisen päivän retkellä oli UPM:n ympäristöasiantuntija Tuomas Kara, jonka opastuksella matka sertifioinnin maailmaan alkoi.

Ensimmäiseksi suuntasimme kulkumme kohti korpea. FSC edellyttää, että metsämaasta viisi prosenttia jätetään käytön ulkopuolelle, ja tässä tapauksessa korpi oli valikoitunut yhdeksi näistä kohteista.

Korven hämärässä meitä ympäröivät järeät kuuset. Jonkun metsänomistajan kommentista saattoi päätellä, että hakkuukielto tällaisella kohteella taisi jopa vähän harmittaa. Korvet ovat itseasiassa reheviä puustoisia soita, joista suuri osa on aikaa sitten ojitettu metsätalouskäyttöön. Monimuotoisuuden näkökulmasta katsottuna luonnontilainen korpi on siten erittäin hyvä kohde käytön ulkopuolelle rajattavaksi.

Seuraavassa kohteessa edessämme avautui hakkuuaukio, jossa nuoret koivun taimet jo vihersivät hiirenkorvilla. Täällä keskustelua herättivät säästöpuut. Säästöpuuthan ovat eläviä puita, jotka on tarkoitus jättää pysyvästi metsään kasvamaan ja kehittymään lahopuuksi. Näin lahopuujatkumo talousmetsissäkin säilyy ja lisää metsien monimuotoisuutta.

Säästöpuiksi valikoidaan ensisijaisesti monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puita, kuten haapoja ja muita lehtipuita. Tällaisten puiden taloudellinen arvo on melko vaatimaton, joten suurta taloudellista menetystä tästä ei metsänomistajalle koidu.

Viimeiseksi saavuimme järveksi avautuvan puron äärelle, jota hakkuissa säästetyt 15 metrin puustoiset suojakaistat ympäröivät. Suojakaistoista on moneksi, sillä niillä turvataan vesistön rantojen lajiston elinympäristö, suojataan vesistöjä ravinnehuuhtoumilta sekä säilytetään maisemakin.

Tämä oli helppo havaita omin silmin samalla, kun nautimme puromaiseman äärellä lautaselliset hirvikeittoa ja vaihdoimme ajatuksia päivästä. Pienmetsänomistajien kiinnostus FSC:tä kohtaan on kuulemma nousussa, ja sama tunnelma välittyi myös ryhmästämme.

Tuomas Karan mukaan FSC on hyvä vaihtoehto etenkin niille metsänomistajille, joita monitavoitteinen metsänhoito kiinnostaa. Vaikka maastossa näkemämme toimenpiteet olivat pitkälti ympäristön monimuotoisuutta tukevia, on FSC:ssä yhtä paljon kyse myös taloudellisesti sekä sosiaalisesti kestävästä metsätaloudesta.

FSC-sertifikaatin edellyttämä metsänhoitosuunnitelma esimerkiksi takaa metsässä korkean hoidon tason, puusta saa paremman hinnan ja sen menekki on varmempaa. Retki vahvisti näkemystäni siitä, että FSC tarjoaa enemmänkin mahdollisuuksia kuin asettaa rajoitteita metsänhoitoon.