Uusi sukupolvi panostaa vastuullisuuteen
Pohjoiskarjalaismetsät siirtyivät vanhemmilta lapsille, ja muutoksen myötä Koististen metsille hankittiin myös FSC-sertifiointi. Nyt Pertti Koistinen nimittää itseään pehtooriksi, ja lapset Matti ja Mari ovat kaupunkilaismetsänomistajia.
Liperiläiselle Pertti Koistiselle oli tärkeää, että hänen metsänsä jatkaisivat kasvua lasten hallussa. Koistisen kolmesta lapsesta kaksi nuorinta, Tampereella asuva Matti ja helsinkiläinen Mari (sisarukset kuvassa) perustivat metsäyhtymän ja ostivat perheen metsän omistukseensa vuonna 2013. Pian ryhdyttiin pohjustamaan metsien FSC-sertifiointia.
Pertti nimittää itseään pehtooriksi, joka on aina viihtynyt metsässä ja arvostanut metsää myös sijoituskohteena. Kodin lähellä olevissa metsissä hän mm. hoitaa kauriiden ruokintaa ja tekee liperiläisten iloksi hiihtolatua.
“FSC ei ollut minulle varsinaisesti tuttu, mutta ihan fiksuja ajatuksiahan siinä on metsänhoidon kannalta”, Pertti toteaa.
Monimuotoisuuden ylläpitoa
Metsiin liittyvät lopulliset päätökset tekevät sen nykyiset omistajat Matti ja Mari, jotka molemmat kuitenkin asuvat satojen kilometrien päässä. Käytännössä Matti huolehtii metsäyhtymän asioista ja paperinpyörityksestä.
“FSC:n valintaan oli kaksi pääsyytä eli ympäristö ja taloudelliset näkökulmat. FSC:ssä ympäristövastuu on vahvemmin esillä. Se takaa luonnon monimuotoisuuden paremman huomioimisen”, Matti toteaa.
“Lisäksi FSC kiinnostaa markkinoita. Kuluttajat haluavat yhä enemmän vastuullisesti tuotettuja tuotteita, ja FSC-merkintä tunnetaan myös maailmalla. Uskon, että FSC-sertifiointi on taloudelliselta kannalta hyvä valinta.”Metsiin liittyvät lopulliset päätökset tekevät sen nykyiset omistajat Matti ja Mari, jotka molemmat kuitenkin asuvat satojen kilometrien päässä. Käytännössä Matti huolehtii metsäyhtymän asioista ja paperinpyörityksestä.
"FSC-osaaminen on metsäalalla kasvanut"
Tuoreena metsänomistajana Matti törmäsi useamman kerran siihen, etteivät esimerkiksi FSC:n metsänhoitokäytännöt olleet välttämättä selkeitä edes alan ammattilaisille. Tämä toi haasteita esimerkiksi urakoitsijoiden valintaan.
“Mutta nyt tietämys ja osaaminen ovat kasvaneet”, Matti kiittelee.
Matti on varsin tyytyväinen myös siihen, miten teknologian avulla vaikkapa puukauppojen tekeminen onnistuu kotoa käsin, vaikka metsiin on matkaa satoja kilometrejä.
“Tietysti on hyötyä siitä, että pehtoori-isä voi hoitaa asioita paikallisesti, mutta onhan siellä metsässä välillä itsekin käytävä. Esimerkiksi hakkuiden valvonnan kannalta etäomistajuus on hankalampaa, kun on kyettävä joko aikatauluttamaan itselle sopiva hetki tai löydettävä joku luotettava henkilö hoitamaan asian.”
Toive: ilmastonäkökulma vahvemmin esiin
Matti perehtyi metsänomistajan rooliin käymällä Tampereen työväenopiston metsänomistajan peruskurssin.
“Mutta kyllähän tietoa tarvitsisi lisää. Tällä hetkellä minua kiinnostaa esimerkiksi se, mikä olisi ilmastoystävällinen tapa hoitaa metsää”, Matti pohtii. “Suomaiden avohakkuut tuottavat ongelmia ilmaston kannalta, mutta mitä muuta pitäisi tietää ja miten voisi toimia ilmaston kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja kuitenkin myös taloudellisesti kannattavasti? Ilmastonäkökulmiin toivoisin myös FSC:ltä tulevaisuudessa panostusta.”
Puun lisäksi Koistisia kiinnostavat myös muut metsän mahdollisuudet ja tuotteet. Suunnitteilla on esimerkiksi pakurikäävän kasvatusta.