Minä ja FSC: Suvi Eskelinen – keskusteleva FSC-auditoija

FSC-auditoinneissa sovelletaan otantaan perustuvaa auditointia. Tämä tarkoittaa, että auditoija tarkastaa valikoidun otoksen kohteista sen sijaan, että kaikki kohteet tarkastettaisiin erikseen.

Oman kokemukseni perusteella ei   ole olemassa tyypillistä vakavaa tai lievää poikkeamaa. FSC-auditointeja tehdään hyvin erilaisissa organisaatioissa: pienissä kotimaisissa ja suurissa kansainvälisissä yrityksissä.

Hyvin harvassa ovat kuitenkin sellaiset auditoinnit, joissa ei tulisi mitään poikkeamia – eihän koko järjestelmässä tavallaan olisi muuten mitään järkeäkään. Joskus käy niin, että FSC-auditoitava sertifikaatinhaltija toteaa, että onpa hyvä, että asia tuli esiin, sillä poikkeama antaa hyvät perusteet viedä asiaa yrityksessä eteenpäin.

Mitä seurauksia on lievistä ja vakavista poikkeamista FSC-sertifioidussa metsässä tai yrityksessä? Miten prosessi käytännössä etenee?

Kun tulee mikä tahansa poikkeama, sertifikaatinhaltijan ensimmäinen tehtävä on tehdä asiaa koskeva korjaus eli keskeyttää virheellinen toiminta tai korjata huomattu puute. Lisäksi sertifikaatinhaltijan tulee selvittää, miksi poikkeama tuli eli tehdä juurisyyanalyysi ja puuttua juurisyihin suunnittelemalla korjaavat toimenpiteet. Vakavat poikkeamat täytyy korjata kolmen kuukauden kuluessa ja lievät 12 kuukauden kuluessa. Jollei näin toimita , yritys tai metsänomistaja voi menettää FSC-sertifikaattinsa.

Toistuvista vakavista poikkeamista sertifikaatti voidaan asettaa väliaikaisesti tauolle (suspended). Sertifikaatin saa takaisin, kun havaitut puutteet on korjattu vaatimusten mukaisesti.

Suomessa hyvä hallinto ja toimiva lainsäädäntö tukevat auditointien sujuvuutta, sillä monet auditointikriteerit ovat selkeästi määriteltyjä ja valvontakäytännöt vakiintuneita.

Olet ollut mukana useilla FSC-metsäauditoinneilla. Millaisia ne ovat olleet?

Minun kokemukseni mukaan auditoinnit ovat mukavia tilaisuuksia.  Niissä auditoinneissa, joissa olen ollut mukana, on ollut sellainen ilmapiiri, jossa myös auditoitava voi sanoa näkemyksensä. 

Yrityksen toimihenkilöt saattavat jännittää auditointeja, mutta näen itse, että  heidän kannattaa ajatella niin päin, että auditoinnit ovat yritykselle mahdollisuus saada omasta toiminnasta palautetta ja ulkopuolista näkemystä. Me auditoijat emme ole etsimässä virheitä ihmisistä, vaan auditoinnissa tarkastellaan ensisijaisesti organisaation prosesseja. Meidän kanssamme voi olla eri mieltä, ja eri näkemyksistä voidaan keskustella.

Metsäala on saanut viime aikoina kielteistä julkisuutta. Miltä se on näyttänyt auditoijan silmin?

Omasta mielestäni on valitettavaa, että metsäaiheista keskustelua käydään ajoittain hyvin jyrkkinä näkemyksinä. Usein tuntuu, että eri osapuolten näkökulmien kuuleminen on vaikeutunut. 

Ajattelen, että avoimuus, kuunteleminen ja erilaisten kokemusten ymmärtäminen tukevat rakentavaa keskustelua. Jos keskustelu äityy epäasialliseksi työni yhteydessä, minun on auditoijana asetettava huonolle käytökselle rajat. Mutta mielelläni minä kuuntelen toista osapuolta, vaikka keskustelussa oltaisiin tunteella mukana. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita.

Minulla ei auditoijana ole pelissä mitään omaa, vaan pyrin vain löytämään oikean ratkaisun tilanteeseen. Joskus pitää vain hyväksyä, että ratkaisu ei miellytä kaikkia.

Ympäristöjärjestöt tuovat aika ajoin julkisuuteen FSC-rikkeitä. Miten suhtaudut tähän?

Arvostan ympäristöjärjestöjen roolia julkisen keskustelun edistäjinä. Kun asioita tuodaan esiin, ne auttavat järjestelmää kehittymään. Samalla on tärkeää, että mahdollisista tilanteista käydään asiallista keskustelua niin, että osapuolet voivat tarvittaessa selventää näkökulmiaan ennen laajaa julkista käsittelyä.

Silloin kun mitään vakavaa ei ole tapahtunut, toivoisin osapuolten käyvän keskustelua keskenään suoraan – näinhän demokraattisessa yhteiskunnassamme on ollut tapana hoitaa asiat. Aina keskusteluakaan ei tarvita, vaan asiat saattavat selvitä yhdellä sähköpostilla.

Usein on haastavaa pitää asiat asiatasolla, sillä metsät herättävät Suomessa suuria tunteita. 

Mitkä ovat auditoijan näkökulmasta keskeisiä haasteita FSC:ssä?

Oma toiveeni on, ettei FSC menisi ainakaan enempää byrokraattiseen ja hallinnollisen suuntaan. Täytyy muistaa, että se on kuitenkin vapaaehtoinen järjestelmä. On tärkeää, että metsänomistajat haluavat olla siinä mukana.

On hyvä asia, että standardi ottaa hyvin ja laajasti huomioon elinympäristöjä. En kuitenkaan usko, että tulkintaerimielisyydet selviävät määrittelemällä asioita tarkemmin, sillä kaikkien mahdollisen tilanteiden huomioiminen etukäteen on mahdotonta. Jos standardi kovasti mutkistuu, on vaara, että sen soveltaminen menee todella vaikeaksi.

Yrityksiltä tulee viestiä, että FSC-auditoinnit maksavat liikaa. Miten kommentoit tätä?

Sertifiointielinten hinnoittelua en kommentoi, mutta näen yleisellä tasolla, että kustannukset  ovat nousseet muuallakin yhteiskunnassa. Asia saattaa nousta nyt esiin siksi, että yritysten taloustilanne tiukka. 

Oman käsitykseni mukaan auditointien  mitoitukset ovat kuitenkin olleet jo pitkään suhteellisen samalla tasolla. Toisaalta mitä enemmän FSC-järjestelmässä on raportoitavaa, jonkun se kaikki täytyy läpikäydä.

FSC:ssä auditoijiakin valvotaan. Auditoijien toiminnasta voi valittaa ASIin (Assurance Services International). Miten tämä näkyy auditoijan työssä? 

Auditoijiakin arvioidaan, ja mekin saamme poikkeamia. Esimerkiksi DNV:n kohdalla mahdolliset valitukset auditoijan työstä käsitellään ensin Ruotsissa toimivassa lautakunnassa (Complaints and Appeals Board). Mikäli osapuolet ovat eri mieltä ratkaisusta, asia voidaan viedä edelleen ASIin, joka valvoo sertifiointielimiä kansainvälisesti.

Tietääkseni ASIin asti etenevät tapaukset ovat Suomessa harvinaisia. Kansainvälisessä valvonnassa voidaan tapauskohtaisesti tarvita eri asiantuntijoiden näkemyksiä.

Mikä FSC-auditoijan työssä on palkitsevinta?

Auditoijat  eivät ole konsultteja, jotka kertovat miten metsänomistajan kannattaa metsäänsä tai yrityksensä asioita hoitaa. Mutta me voimme olla ulkopuolinen katse, joka näkee prosessissa jotain, joka vie toimintaa eteenpäin. Saan kipinän työhöni ajatuksesta jatkuvasta parantamisesta. Auditoinneista lähdetään usein aiempaa viisaampana, ja auditoijakin kehittyy ja oppii työssään.

Auditoijista on pulaa. Miten auditoijaksi pääsee?

Virallisena pätevöitymisväylänä ovat kurssit, joita järjestävät Euroopassa muutamat tahot, kuten Preferred by Nature, Astra Academy ja Soil Association. Yksi kurssi maksaa noin 2 000 euroa, ja yhdeltä kurssilta saa pätevyyden vain tietyn standardin auditoimiseen.
Pätevöityminen edellyttää myös tietyn määrän auditointien seuraamista, ja lisäksi kokelaan tulee olla vastuullisena auditoijana siten, että häntä arvioidaan.

FSC-metsäsertifioinnin auditoijalla tulee olla lisäksi metsäalan koulutus ja työkokemusta alalta. Auditoijan tulee kuitenkin tuntea metsäalan lisäksi myös laajasti eri aihealueita, kuten työturvallisuutta, taloutta ja lainsäädäntöä. Siinä mielessä työ on oman kokemukseni mukaan  jatkuvaa uuden oppimista. Käytännön työssä on apua siitä, että on ollut aiemmin tekemisissä standardin soveltamisen kanssa.

Artikkelissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat Suvi Eskelisen omia, eivätkä ne edusta DNV:n virallista kantaa.